13.12.2017

13


Mä rakastan tavata mustarastaita talvisin keskellä metsää, etenkin kun ne yltyy vielä puhelemaan. Katselen tätä kaunista sivusta suolaiset sateet silmissäni. On lumi ja ajatuksia ja kaikenlaista. Talvisin mielen täyttää linnut, ne luonnon yksityiskohdat. Kaunista, kaunista. Näissä päivissä on taas yllättäen ollut hyvä olla. Kävelen kaupungissa ja pohdin tunnistaisinko sinut jos kävelisit vastaan, tunnistaisinko edes itseni jos kävelisin itseäni vastaan?  Luen mieltäni vastakarvaan, tee toisin, syö kasviksia, älä käytä hissiä kun pyörryttää. Joskus en saa unta öisin, se alkoi syksyllä mieleni syvässä. Luonnon talvista taivasunta, tänään on ollut tosi kaunista.

Tässä.